Uskontojen maailma







islam

”Jumala on suurin. Todistan, ettei ole muuta jumalaa kuin Jumala. Todistan, että Muhammad on Jumalan lähettiläs. Tulkaa pian rukoukseen. Tulkaa pian hyvyyteen. Jumala on suurin. Ei ole muuta jumalaa kuin Jumala.” 
‒ Rukouskutsu

Islam on maailmanuskonto, jonka piiriin kuuluu yli miljardi ihmistä. Se on levinnyt kaikkiin maanosiin ja lomittunut yhteen paikallisten kulttuurien kanssa. Islam syntyi 600-luvulla Arabian niemimaalla, jossa sijaitsevat sen pyhimmät kaupungit Mekka ja Medina.

Arabiankielinen sana ”islám” tarkoittaa alistumista, sitä että ihminen alistuu Jumalan tahtoon. Samasta sanajuuresta tulee sana ”rauha”. Arabia on islamin kieli, sillä islamin mukaan Jumala antoi pyhän kirjan Koraanin profeetta Muhammadille arabian kielellä. Muita kieliä kuin arabiaa puhuvat maat, kuten Indonesia ja Pakistan, ovat kuitenkin nykyisin suurimpia muslimienemmistöisiä maita.

Oppi Jumalan ykseydestä ja yhdestä Jumalasta on islamissa keskeinen. Lause ”ei ole muuta jumalaa kuin Jumala” toistetaan sekä rukouskutsussa että rukoiltaessa. Islamin mukaan Allah, Jumala arabiaksi, on sama kuin juutalaisuuden ja kristinuskon Jumala. Muslimit eivät katso profeetta Muhammadin perustaneen islamia, vaan Jumala lähetti sen maailmaan jo ensimmäisen profeettansa Aadamin mukana. Islamin profeetoiksi luetaan myös mm. Abraham, Mooses ja Jeesus, jota ei pidetä kristinuskon tavoin Jumalan poikana. Profeetta Muhammadin (570–632 jaa.) katsotaan olevan viimeinen profeetta, ”profeettojen sinetti”.

Islamissa uskonnon harjoittaminen jaetaan kahteen osaan, hengellisiin asioihin ja maallisiin suhteisiin ihmisten välillä. Hengelliset asiat ovat periaatteessa kaikille muslimeille yhteisiä. Ne perustuvat mm. viiteen opinkappaleeseen tai viiteen ’pilariin’ (arkán), jotka ovat uskontunnustus (shaháda), rukoilu (salát), paasto (saum), almuveron maksaminen (zakát) ja pyhiinvaellus (hajj). Läheisyyteen Jumalan kanssa kuuluu myös esimerkillinen käytös, hyvät teot kanssaihmisiä kohtaan, lähetystyö sekä itsensä kanssa kilvoittelu (jihád). Kaikkien näiden toteuttamisessa on kuitenkin sekä alueellisia, kulttuurisia että koulukuntiin perustuvia eroja, ja myös sosiaalinen asema ja sukupuoli vaikuttavat niiden harjoittamiseen.

Noin 85 % muslimeista kuuluu sunnalaiseen suuntaukseen, joka seuraa perimätiedossa (hadíth) kuvattua profeetta Muhammadin esimerkkiä (sunna). Sunnalaisuus jakautui 600‒800-luvuilla neljään lakikoulukuntaan, joiden erot uskonharjoituksessa ja perhelain tulkinnassa ovat pienet.

Toinen islamin pääsuuntaus on shiialaisuus, joka on valtauskonto vain Iranissa. Myös Irakissa on suuri shiia-väestö. Shiia-nimitys tarkoittaa profeetta Muhammadin serkun ja vävyn Alin ”puoluetta”. Suuntaukset eroavat käytännössä vain vähän. Keskeisin ero lienee shiialaisten noudattama oppineiden hierarkia, jota sunnalaiset eivät tunnusta.
Painokuva esittää Mekan suuren moskeijan sisällä sijaitsevaa Kaaban temppeliä, jonka mustan kiven uskotaan olevan jäänne Abrahamin perustamasta pyhäköstä. Intia. Kuva: Rauno Träskelin.
Painokuva esittää Mekan suuren moskeijan sisällä sijaitsevaa Kaaban temppeliä, jonka mustan kiven uskotaan olevan jäänne Abrahamin perustamasta pyhäköstä. Intia. Kuva: Rauno Träskelin.

Šeikki Zayedin moskeija
Arabiemiraattien ensimmäisen presidentin, Šeikki Zayedin nimeä kantavan moskeijan pääsaliin mahtuu 7 000 ihmistä ja koko rakennukseen 40 000. Abu Dhabi, Arabiemiirikunnat. Kuva: Eija-Maija Kotilainen.