Uskontojen maailma







Jainalaisuus ja sikhiläisyys

Jainalaisuus on intialainen vähemmistöuskonto. Sen katsotaan syntyneen kuudennella tai viidennellä vuosisadalla eaa. samoihin aikoihin buddhalaisuuden kanssa, mutta sen perinteet voivat olla vanhempia. Oppi perustuu Vardhamāna Mahāvīra Jinan opetuksiin ja sen tärkeänä pontimena oli erottautua Veda-uskonnon perua olevista uhrikäytännöistä. Brahmaanien auktoriteettia ei hyväksytty, mutta hindulaisuudesta säilytettiin karman ja sielunvaelluksen käsitteet.

Opin mukaan maailmankaikkeus on ikuinen, eikä persoonallista jumaluutta ole. Ihanteeksi muodostui elämän loukkaamattomuuden periaate (ahimsā), ja sen mukaisesti kasvissyönti ja askeesi ovat tärkeitä arvoja; munkeilla ja vanhuusiällä paasto voi jatkua jopa kuolemaan asti. Jainalaisia on Intiassa vain 3–4 miljoonaa, mutta uskonnolla on tärkeä kulttuurinen painoarvo.

Toinen merkittävä intialaisperäinen uskonto on sikhiläisyys, jonka perusti uskonnollinen opettaja (guru) Nānak (1469–1539). Se on nuorin maailmanuskonto, jolla on yli 23 miljoonaa kannattajaa. Nykyisin sekä Intian että Pakistanin alueelle ulottuva Punjab on sikhien perinteinen tukialue.

Sikhiläisyys on saanut vaikutteita niin hindulaisuudelta kuin islamiltakin. Jumalia on yksi, ja mielen ja ruumiin harjoittamisella voidaan saavuttaa vapautus jälleensyntymien kierrosta. Yhteiskunnallista oikeudenmukaisuutta pidetään tärkeänä; Nānak ei hyväksynyt kastijärjestelmää, eikä sikhiläisyydessä ole pysyviä saati periytyviä pappisvirkoja. Temppeleissä arvokkaimmalle paikalle sijoitetaan hymnejä sisältävä pyhä kirja Gurū Granth Sāhib, jolle osoitetaan suurta kunnioitusta. Tärkein pyhiinvaelluskohde on Amritsarin Kultainen temppeli Punjabissa.

Sikhit perustivat vuonna 1699 puolustuksekseen puolisotilaallisen veljeskunnan islamilaisen mogulivallan levittyä Etelä-Aasiaan. Veljeskunnan miehet alkoivat käyttää kastinimen asemasta sukunimeä Singh (’leijona’), naiset nimeä Kaur (’prinsessa’). Nykyisinkin useimpien sikhimiesten käyttämät viisi ulkoista tunnusta kertovat tästä taustasta: heikkojen puolustamisen symbolina kannetaan tikaria; lyhytlahkeisia housuja käytettiin taisteluasuna, nykyisin ne jäävät piiloon pitkien housujen alle; teräksinen rannerengas symboloi köyhyyttä ja uskollisuutta; leikkaamaton tukka ja parta sekä turbaani symboloivat mm. tietoisuutta ja leijonan harjaa, mutta käytännössä myös suojaavat päätä; kampa on pitkää tukkaa varten.

Pārśva oli jainalaisuuden 23. tīrthankara, opettaja. Veistoksen yksityiskohdissa näkyy hindulainen vaikutus. Metalli. Intia. Kuva: Rauno Träskelin.

Pārśva oli jainalaisuuden 23. tīrthankara, opettaja. Veistoksen yksityiskohdissa näkyy hindulainen vaikutus. Metalli. Intia. Kuva: Rauno Träskelin.


Sikhin tunnuksiin kuuluvat kampa, jossa on pieni tikarisymboli, ja tikari. Kamman symboli voi korvata oikean tikarin esimerkiksi lentokoneessa, kun teräasetta ei voi viedä matkustamoon. Puu, metalli. Amritsar, Intia. Kuva: Rauno Träskelin.

Sikhin tunnuksiin kuuluvat kampa, jossa on pieni tikarisymboli, ja tikari. Kamman symboli voi korvata oikean tikarin esimerkiksi lentokoneessa, kun teräasetta ei voi viedä matkustamoon. Puu, metalli. Amritsar, Intia. Kuva: Rauno Träskelin.


Miehet valmistavat ateriaa Kultaisen temppelin keittiöllä. Amritsar, Intia. Kuva: Marjatta Parpola.

Miehet valmistavat ateriaa Kultaisen temppelin keittiöllä. Amritsar, Intia. Kuva: Marjatta Parpola.