Uskontojen maailma







uhraaminen

Jumalalle tai hengille uhraaminen on tärkeä osa monen uskonnon rituaalia. Uhrit voivat olla lepytys-,
muisto-, pyyntö- tai kiitosuhreja. Votiivilahja on jumalalle annettuun lupaukseen liittyvä uhri, joka annetaan kiitokseksi esimerkiksi paranemisesta tai hengen pelastumisesta. Monissa Suomenkin kirkoissa on kirkkolaivoja, kattoon ripustettuja pienoismalleja, jotka on voitu antaa joko kiitokseksi haaksirikosta pelastumisesta tai etukäteen turvallista matkaa pyydettäessä.

Ensiantimien uhraaminen on yleinen käytäntö. Se tarkoittaa saaliin, sadon tai juuri valmistetun ruuan tai juoman parhaiden palojen tarjoamista ensiksi jumalalle tai hengille. Ruoka- ja juomauhrien lisäksi kynttilät, kukat ja suitsutus ovat yleisiä uhrilahjoja monissa uskonnoissa. Joihinkin perinteisiin on kuulunut myös veriuhri, jolloin uhrilahja on ollut surmattava eläin tai jopa ihminen, mutta niistä on ajan mittaan paljolti luovuttu elinkeinojen ja yhteiskunnallisen muutoksen myötä.

Etenkin kotikulttiin liittyviä yksinkertaisempia uhreja voidaan suorittaa itse. Monesti kuitenkin uhrin suorittaja on erikoistunut henkilö, pappi tai šamaani, varsinkin jos uhritoimitus on kovin monimutkainen ja vaatii erikoisasiantuntemusta, kuten loitsujen tai rituaalikielen hallintaa.
Eläinhahmot ja ihmispää ovat kopioita Veda-uskontoon kuuluvan tulialttarirituaalin (agnicayana) uhriesineistä. Tulialttarirituaalissa luojajumala ja samalla koko kosmos vertauskuvallisesti uudistettiin. Panjal, Intia. Kuva: Rauno Träskelin.
Eläinhahmot ja ihmispää ovat kopioita Veda-uskontoon kuuluvan tulialttarirituaalin (agnicayana) uhriesineistä vuodelta 1975. Veda-uskontoon kuului monimutkaisia uhritoimituksia, joita suorittivat eri Veda-perinteitä edustavat papit. Tulialttarirituaalissa luojajumala ja samalla koko kosmos vertauskuvallisesti uudistettiin. Toimituksen järjestäjälle onnea tuonut rituaali on säilynyt meidän päiviimme Etelä-Intian pappiskastin parissa harvoin suoritettuna jäänteenä. Veriuhrit korvattiin jo varhain savisilla vastineilla. Panjal, Intia. Kuva: Rauno Träskelin.


 Marien uhrilehtoon katettu uhripöytä, jolla on leipiä ja rahkakakkuja. Seremoniaan osallistui tuhansia mareja eri paikkakunnilta. Kukmarin kylä, Marin tasavalta, Venäjä. Kuva: Sergei Tanygin.
Marien uhrilehtoon katettu uhripöytä, jolla on leipiä ja rahkakakkuja. Seremoniaan osallistui tuhansia mareja eri paikkakunnilta. Kukmarin kylä, Marin tasavalta, Venäjä. Kuva: Sergei Tanygin.
Puueläin, jollaisia hantit uhraavat metsästysonnen takaamiseksi. Toimeentulon ja hyvinvoinnin uskotaan olevan riippuvaista jumalten ja haltijoiden suosiosta. Vasjugan, Siperia, Venäjä. Kuva: Rauno Träskelin.
Puueläin, jollaisia hantit uhraavat metsästysonnen takaamiseksi. Toimeentulon ja hyvinvoinnin uskotaan olevan riippuvaista jumalten ja haltijoiden suosiosta. Vasjugan, Siperia, Venäjä. Kuva: Rauno Träskelin.


Hindunainen on lahjoittanut hiuksensa votiiviuhriksi temppelille. Palan, Intia. Kuva: Masato Fujii.
Hindunainen on lahjoittanut hiuksensa votiiviuhriksi temppelille. Palan, Intia. Kuva: Masato Fujii.


Uhrilahjaksi tuotuja rannerenkaita hindujumalatar Durgān alttarilla. Darjeeling, Intia. Kuva: Pilvi Vainonen.
Uhrilahjaksi tuotuja rannerenkaita hindujumalatar Durgān alttarilla. Darjeeling, Intia. Kuva: Pilvi Vainonen.
Lähde, josta marilaiskylän asukkaat hakevat talousvettä. Pyhänä pidetty vesi edustaa ”veden emoa” tai vedenhaltiaa, jolle jätetään lahjaksi kukkanen tai kolikko. Untšo, Marin tasavalta, Venäjä. Kuva: Ildikó Lehtinen.
Lähde, josta marilaiskylän asukkaat hakevat talousvettä. Pyhänä pidetty vesi edustaa ”veden emoa” tai vedenhaltiaa, jolle jätetään lahjaksi kukkanen tai kolikko. Untšo, Marin tasavalta, Venäjä. Kuva: Ildikó Lehtinen.